Oikeutettu!
(Entitled)

Sana ‘oikeutettu’ näyttää muuttaneen merkitystään viime aikoina. Sanan alkuperäinen merkitys tulee 14. vuosisadalta, mutta viime vuodet ovat hieman muuttaneet sen merkitystä. Aikaisemmin sana tarkoitti, että jollakin oli laillinen oikeus johonkin erivapauteen, hyötyyn tai omaisuuteen.

Nykyään sana paremminkin tarkoittaa sitä, että mihin jotkut ihmisen luulevat omistavansa oikeuden, huolimatta siitä onko luulolla mitään laillista, moraalista tai muuta perustaa. Vähempiosaiset ihmiset kaikkialla kuvittelevat, että heillä on oikeus parempaan osaan elämässä. Laiskat ihmiset luulevat, että heillä on oikeus yhteiskunnan takaamaan parempaan elämään. Lapset kuvittelevat, että heillä on oikeus vanhempien tukeen vielä aikuisenakin.

Useimmat ihmiset uskovat, että heillä on oikeus hallitukseen, joka korjaa kaikki heidän ongelmansa, antaa ilmaisen asunnon, eläkkeen, ilmaisen terveydenhuollon, ruuan, vaikka he itse eivät ole koskaan antaneet mitään yhteiskunnalle.

Oikeutettu tarkoittaa määrättyjä oikeuksia. Eräs ongelma on siinä, että useimmiten nuo oikeudet ovat vain niiden mielikuvituksessa, jotka luulevat, että heillä on oikeudet määrättyihin asioihin. Suurempi ongelma on siinä, että nuo oikeudet ovat ristiriidassa toisten laillisesti oikeutettujen oikeuksien kanssa. Esikerkiksi Los Angeles:issa saattaisi joku, joka ajaa suurta loistoautoa, olla sitä mieltä, että hänellä on oikeus olla huomioonottamatta toisten tienkäyttäjien oikeuksia. Silloin oikeudella on aina oma hintansa, jolla loukataan toisten oikeuksia. Tällainen oikeus on lähtöisin röyhkeydestä. Jakob Zuma ja Tiger Woods ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus maata kaikkien naisten kanssa, koska he ovat keitä he ovat. Hehän ovat, toinen erään maan presidentti ja toinen kaikkein paras golfaaja.

Oikeutettu on vain toinen sana itsekkyydelle ja itsekeskeisyydelle. Oikeutetut näkevät vain omat puutteensa, tarpeensa ja oikeutensa, eikä heitä liikuta toisten tarpeet.

Mutta juuri tuota me voimme odottaa uskomattomilta, jotka näkevät itsensä kaiken huomion kohteena. Pelottavaa on, että oikeutettu on hiipinyt seurakuntaan ja useimmat uskovat, että heillä on oikeus kaikenlaisiin asioihin. Osittain tähän vaikuttaa maailma, mutta suuri osa syytä on saarnaajien ovella. Saarnaajat ja hengelliset kitjailijat ovat jo kauan aikaa julistaneet oikeutetun sanomaa. Heidän mukaan meillä on oikeus onneen, ihanaan elämään, rikkauteen, terveyteen, menestykseen ja jopa pelastukseen. Mikään tästä ei ole totta, mutta se ei ole estänyt ihmisiä muuttamaan asennettaan nöyryydestä, tyytyväisyydestä ja kiitollisuudesta röyhkeyteen, tyytymättömyyteen ja julkeuteen. Totuus on se, että meillä ei ole oikeuksia mihinkään paitsi Jumalan tuomioon. Jumala ei ole velvoitettu pelastamaan meitä eikä antamaan hyvää elämää. Sitä ei ole Raamatussa. Hän pelastaa meidät suuressa armossaan. Sitten kun olemme pelastuneet, meidät on oikeutettu kärsimyksiin, orjuuteen ja murtuneisuuteen. Kuitenkin Hän suuressa armossaan hän siunaa meitä kaikenlaisilla hengellisillä ja väliaikaisilla siunauksilla. Ne ovat juuri hänen siunauksiaan koska hän rakastaa meitä. Me emme ole oikeutettuja niihin eikä Hän ole velvollinen meitä kohtaan mihinkään.

Jos joku oli oikeutettu, niin Jeesus oli. Hänellä oli oikeus suureen asemaan maailmankaikkeudessa, saamaan palvontaa enkeleiltä ja kaikilta luoduilta. Hänellä oli oikeus hävittää ihmiskunta maapalloineen ihmisen synnin turmeluksen tähden. Hän oli oikeutettu saamaan kuningasten kunniotuksen ja koko ihmiskunnan hartaan palvonnan. Mutta hän syntyi palvelemaan ja kuoli ristillä. Hän ei koskaan pitänyt kiinni oikeuksistaan (vain hänellä oli todelliset oikeudet). Hän ei koskaan olettanut, että ihmiset ymmärtäisivät, että hänellä oli saada ihmisiltä palvontaa ja alamaisuutta. Hän yksinkertaisesti luopui oikeuksistaan pelastaakseen meidät.

Mistä meille on tullut sellainen käsitys, että me olemme oikeutetut saamaan kunnioitusta maailmalta tai toisilta uskovilta, kun kukaan ei kunnioita Häntä? Miksi me olisimme oikeutetut vapauteen kärsimyksistä, kun Jeesus ja kaikki profeetat kärsivät Jumalan valtakunnan tähden? (Matt.5:12). Miksi me olisimme oikeutetut pääsemään helpolla taivaaseen, kun Paavali ja toiset ennen meitä tekivät työtä yötä päivää (Apt.20:31; 1.Tess.2:9)? Miksi me olisimme oikeutetut saamaan palvelusta toisilta, kun toiset menehtyivät palvellessaan? Miksi me olisimme oikeutetut rakkauteen toisilta, kun me emme rakasta toisia?

Kuinka me olisimme oikeutetut ihanan seurakuntaruumiin etuihin, jos me emme puolestamme rakenna sitä? Miksi aina ne, jotka eivät tuo mitään nyyttikesteihin, olettavat, että he saavat ottaa parasta ja paljon ja ovat oikeutetut valittamaan, jos ruoka ei ole mieleistä? Miksi aina sellaiset jäsenet, jotka tuottavat eniten harmia ja halveksuntaa paimenelle, luulevat ansaitsevansa enimmän kunnioiotuksen ja huomion. Miksi ne, jotka uhrautuvat kaikkein vähiten luulevat olevansa oikeutettuja vaatimaan eniten ja joiden elämät heijastavat kaikkein vähiten Kristusta luulevat olevansa oikeutettuja määräämään kaiken seurakunnassa?

Maailmassa omaksutaan määrättyjä oikeuksia, samoin jotkut seurakuntalaiset, jotka olettavat olevansa oikeutettuja joihinkin asioihin, jopa sellaisiin, joita heillä ei ole koskaan ennen ollut. He eivät ole koskaan ymmärtäneet, että heillä ei ole oikeus olla pelastettu, kuulua seurakuntaan tai olla vastaanottamassa palveluja toisilta.

Oikeuksien hakeminen on röyhkeyttä - tuo röyhkeys pettää meidät uskomaan, että me olemme ihania ihmisiä, koska emme ole koskaan nähneet synnin petollisuutta lihassamme. Ehkä röyhkeys johtuu muistamattomuudesta, mitä me olemme, tai toivomme olevamme, saamme sen vain Hänen armollisesta suosiostaan. Röyhkeys, joka näkee kaikki toiset heikompina, johtaa oikeutetun tunteeseen. Voi olla niinkin, että ei kukaan kristitty näe toista heikompana, vaan näkee itsensä muita parempana!

Oikeutettuna oleminen perustuu itsensä palvontaan. Kun meistä tulee maailmankaikkeuden keskipiste ja kun Jumala, seurakunta ja muut pyörivät ympärillämme - silloin tietysti me olemme oikeutettuja kaikenlaisiin erikoisoikeuksiin (tai ainakin niin luulemme).

Mutta näin sanan mukaan:

“ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen, hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.”